Kun herää aamulla osallistuakseen erään kurssin WebEx-nettiluennolle, ja se lähetetäänkin ilman sen kummempaa selitystä vasta iltapäivällä, mikä neuvoksi? No bloggaaminen tietty.
Riihiahon Sirpan luento käytettävyyden arvioinnista oli aika mainio. Rehellisen reipas luennoitsija, jolta tosielämän esimerkit eivät loppuneet kesken. Käytettävyyden mittarit (tuloksellisuus, tehokkuus, tyytyväisyys) oli yllättävän hyvä käydä vähän lähemmin. Noh, tyytyväisyys nyt on selviö, mutta kaksi muuta kuulostivat tähän asti korvissani kovin samalta. Mutta kappas vain, tehokkuus onkin tietty käytetyt voimavarat suhteutettuna niihin tuloksiin, joita saavutetaan. Heh, joskus matemaatikko tarvitsee kuitenkin kaavan avuksi...
Aiemmin käydyistä prosessikuvauksista tuli taas viimeistään selväksi, kuinka tärkeää se iteratiivinen suunnittelu on. Kerralla ei voi tehdä hyvää, vaan useiden prototyyppien ja testausten kautta hiotaan järjestelmä huippuunsa. Toisin sanoen on siis uskallettava olla väärässä, jotta voi saada jonkun osoittamaan oikeaan suuntaan. Mulla on aina ollut taipumusta siihen, että pitäisi kerralla tehdä niin hyvää kuin mahdollista. En myöskään mielelläni ole väärässä - taikka kysy kun joku ihmetyttää - vaan tarkkailen ja koetan päätellä ja pärjätä itse. Tämän aiheen parissa tuon asenteen voi kuitenkin heittää mäkeen. Tai no, tarkkailua toki tarvitaan testien parissa, mutta ihan yhtä lailla pitää osata ehdottaa, yrittää, kysellä ja yrittää uudestaan. Enkä itse asiassa usko sen olevan kovin vaikeaakaan, sillä sen verran mielenkiintoista olisi päästä tutkimaan käyttäjien reaktioita ja mielipiteitä jonkin uuden tuotteen taikka käyttiksen parissa.
Kuten aiemmin oli jo puhetta, käyttöliittymäsuunnittelu ja sen parissa graafinen suunnittelu/sommittelu kiinnostaa. Se on toki vain yksi puoli käytettävästä tuotteesta (ja Nielsenin heuristisista säännöistä), mutta mielestäni aika tärkeä sellainen. Tuotteen lähestyttävyys on ihan eri luokkaa, jos asiat on sommiteltu ruudulle(tai muualle) selkeästi, tavaraa ei ole liikaa, ja liikkuminen ees taas on luonnollista. Hankalaa onkin sitten se, minkä verran ja minkälaista tietoa minkäkinlainen käyttäjä haluaa/tarvitsee.
Muistettava on myös se, että vaikka ns. tavalliselle kuolevaiselle tehtävissä tuotteissa on otettava käyttäjän rajoitukset huomioon(tosin itsekin pidän nimenomaan aika simppeleistä laitteista), ei käyttäjää silti pidä mennä aliarvioimaan. Esimerkiksi Windows Vistaa on kovasti markkinoitu sillä, että se on aloittelijaystävällinen. Kyllä, Vista tykkää hoidella asioita itse ja pitää ns. huolta käyttäjästään, eli siinä mielessä ajatus on validi. Asia on vain toteutettu täysin päin honkia. Eritoten Vistan surullisenkuuluisat tuplavarmistukset, eli OLETKO VARMA ETTÄ TÄMÄ ON FIKSUA -tyyppisen ilmoitukset _jokaisen_ toiminnon yhteydessä ovat ihan järkyttävän rasittavia, ja isäni esimerkiksi tuli kyselemään, että tekeekö hän nyt jotain väärin. Ihan normaalista dokumentin aukaisusta onnistuttiin "huolenpidon" varjolla tekemään pelottava tapahtuma. Nope, ei näin. Ominaisuus on pisteenä iin päälle myös erittäin vaikea sulkea pois, sillä se on piilotettu A-luokan valikkohelvetin syövereihin.
Ehkäpä eniten parannusta kaipaava osa-alue nykymaailman käyttöliittymissä onkin asetukset. Jos käyttäjän oma muokkaaminen saataisiin oikeasti helpoksi ja yksinkertaiseksi - mutta silti monipuoliseksi - mentäisiin käytettävyydessä heti pari harppausta pidemmälle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti