Viimeistä viedään

Tentti on takana, ja hyvä fiilis jäi. Ainoastaan "interaktiivinen suunnittelu" -käsitettä en oikein saanut selitetyksi - ja kyllä, tulen haeskelemaan vastauksen jostain, kunhan kerkeän - mutta muuten tatsi oli varma. Kyllä se läpi on, ja uskaltaisin varovasti veikata jopa hyviä pisteitä. Vaan mitäs muuta jäi käteen? Kiinnostus noin päällimmäisenä. Eli lisää tämän aihealueen kursseja tulen kyllä käymään perehtyäkseni suunnittelutyöhön paremmin, ja muutenkin kuin vain teoriassa. Tämä kurssi kun oli vain tällainen alkupyrähdys. Ja minusta toimii sellaisenaan mainiosti.

Tattista pöytään, ja käyttelemisiin.

The end is nigh

Tenttiin luku on tässä kesken, ja päätin kaikenlaisten ajatusten risteillessä päässä liiskata pari kärpästä yhdellä huitaisulla, ja kartoittaa ajatuksiani kertailun edetessä täällä blogin puolella. Viimeisen luennon kertausvisahan meni vähän penkin alle kahdeksalla oikealla vastauksella. Yksi iso syy siihen tosin oli missattu esteettömän suunnittelun luento, jota en vielä ollut ehtinyt käydä läpi ja josta jo yksinään oli ainakin kolme kysymystä. Kuitenkin myös käsitteistön pienet nyanssit lipsuivat ohi, ja alkukurssin asioita oli jo silloin unohtunut.

Nyt alkaa onneksi tuntua siltä, että asiat loksahtelevat mukavasti paikoilleen. Jonkinlaisen hallinnan aikaansaamiseksi olen mielessäni jakanut kurssin näihin tärkeimpiin otsakkeisiin: Käyttäjäkeskeinen suunnittelu/käytettävyyssuunnittelu(mitä ne ovat), käyttäjäkokemus(ei siis välttämättä kulje aina käsi kädessä perinteisen käytettävyyden eli helppokäyttöisyyden kanssa), käytettävyyden määritelmä(sekä Nielsenin että ISO 9241-11 standardin mukaan), suunnittelun periaatteet(viisi kappaletta), prosessikuvaukset(ISO 13407 se tärkein, ja samat pääpointithan siinä on kuin Lucidissa ja Nielsenin Life Cyclessakin), prototypointi(vielä pikkasen hämärässä, paperiprotot ja skenaariot alleviivauksineen tästä nyt päällimmäisenä mielessä), asiantuntija-arvioinnit ja muu käytettävyyden arviointi(heuristiikat 10 kpl, jokunen pitäisi muistaa ulkoa) sekä ne rakentamistyökalut ja mallintaminen(myöskin jäänyt vähän toisarvoiseksi, koitetaan vielä perehtyä näihinkin). Tähän toki vielä päälle se esteetön suunnittelu, jonka kalvoista tein juuri muistiinpanot ihan vaan päähän istuttamisen vuoksi.

Nämä tärkeimmät seikat muistan ja ymmärrän jo hyvin, ja kun vielä kertailee käsitteitä ja muutamia knoppilistoja(prosessikuvaus, käytettävyyden määritelmät, heuristiikat), väittäisin olevani valmis huomiseen koitokseen. Nukkumaanmennessä ajattelin vielä lueskella muutaman artikkelin paperiprujusta, jonka käyttö on jäänyt vähemmälle. Eiköhän näillä eväillä suht. koht. hyvä tule. Mä kun näkisin kuitenkin, että käyttäjäkeskeisen suunnittelun hengen ymmärtäminen on tällä kurssilla tärkeintä, ja kaikki tekninen fakta ja historia tulee siihen päälle ja ajan kanssa. Ja sillä saralla kurssi on tehnyt varsin hyvää työtä.

Rakennuspalikat

Hajosin tänään, kun luennolla kerrottiin työmarkkinoilla kaivattavan monipuolista osaamista, eli sekä käyttäjätutkimusten, analysoinnin ja suunnittelun taitoja sekä koodaus- ja muuta teknistä osaamista. Ei sillä etteikö se ole varsin selvä asia, mutta ikävä kyllä tulevaisuus alalla nimenomaan koodin suoltamisen suhteen jännittää ajoittain. Osittain taitojen, osittain innon puolesta. Koodaus ja skriptailu voi olla erittäin palkitsevaa, ja jopa kivaakin jos homman osaa, mutta aivan yhtälailla ongelmien tullen se on maailman turhauttavinta näperrystä. Lisähaastetta tuo se, ettei yhdellä kielellä hirveästi tee, vaan pitäisi pari kolme ainakin hallita hyvin. Kun vielä tietoteknisissä hommissa, niin kurssin alle mahtuvissa kuin muissakin, on ohjelmoinnin hallinta lähes pakollista aina(tai ainakin se avaa ovia rutosti) pistää uravalinta joskus mietityttämään. Vaan ehkä tästä pitäisi nimenomaan koettaa imeä inspiraatiota rutiinin treenaamiseen. Mieluiten näkisin itseni tekemässä hommia muutenkin kuin ainoastaan koneella kirjoittaen(esim. duunia muiden ihmisten kanssa, suunnittelua ja tutkimuksia, sisällöntuotantoa, mediaa tms.) mutta voi pojat, jos tässä siihen muun osaamisen ja näkemyksen rinnalle saisi taisteltua vielä kohtuulliset koodaustaidot. Silloin tulisi hyvä.

Qt-kehitysympäristö vaikutti kylläkin mielenkiintoiselta. Sen voisi melkein käydä hakemassa, ja alkaa lämpimikseen tutkimaan sekä palikoiden paikoilleen laittelua ikkunassa että taustalla pyörivää skriptipuolta. Harva tieto tai harrastuneisuus kuitenkaan hukkaan menee. Sitä ennen taidan kuitenkin leikata tämän merkinnän lyhyeen ja painua nukkumaan. Aamu ja uudet tiedonjyväset kolkuttelevat jo ovella.

Koodaillaan.

Uutterat iteroijat

Kun herää aamulla osallistuakseen erään kurssin WebEx-nettiluennolle, ja se lähetetäänkin ilman sen kummempaa selitystä vasta iltapäivällä, mikä neuvoksi? No bloggaaminen tietty.

Riihiahon Sirpan luento käytettävyyden arvioinnista oli aika mainio. Rehellisen reipas luennoitsija, jolta tosielämän esimerkit eivät loppuneet kesken.  Käytettävyyden mittarit (tuloksellisuus, tehokkuus, tyytyväisyys) oli yllättävän hyvä käydä vähän lähemmin. Noh, tyytyväisyys nyt on selviö, mutta kaksi muuta kuulostivat tähän asti korvissani kovin samalta. Mutta kappas vain, tehokkuus onkin tietty käytetyt voimavarat suhteutettuna niihin tuloksiin, joita saavutetaan. Heh, joskus matemaatikko tarvitsee kuitenkin kaavan avuksi...

Aiemmin käydyistä prosessikuvauksista tuli taas viimeistään selväksi, kuinka tärkeää se iteratiivinen suunnittelu on. Kerralla ei voi tehdä hyvää, vaan useiden prototyyppien ja testausten kautta hiotaan järjestelmä huippuunsa. Toisin sanoen on siis uskallettava olla väärässä, jotta voi saada jonkun osoittamaan oikeaan suuntaan. Mulla on aina ollut taipumusta siihen, että pitäisi kerralla tehdä niin hyvää kuin mahdollista. En myöskään mielelläni ole väärässä - taikka kysy kun joku ihmetyttää - vaan tarkkailen ja koetan päätellä ja pärjätä itse. Tämän aiheen parissa tuon asenteen voi kuitenkin heittää mäkeen. Tai no, tarkkailua toki tarvitaan testien parissa, mutta ihan yhtä lailla pitää osata ehdottaa, yrittää, kysellä ja yrittää uudestaan. Enkä itse asiassa usko sen olevan kovin vaikeaakaan, sillä sen verran mielenkiintoista olisi päästä tutkimaan käyttäjien reaktioita ja mielipiteitä jonkin uuden tuotteen taikka käyttiksen parissa.

Kuten aiemmin oli jo puhetta, käyttöliittymäsuunnittelu ja sen parissa graafinen suunnittelu/sommittelu kiinnostaa. Se on toki vain yksi puoli käytettävästä tuotteesta (ja Nielsenin heuristisista säännöistä), mutta mielestäni aika tärkeä sellainen. Tuotteen lähestyttävyys on ihan eri luokkaa, jos asiat on sommiteltu ruudulle(tai muualle) selkeästi, tavaraa ei ole liikaa, ja liikkuminen ees taas on luonnollista. Hankalaa onkin sitten se, minkä verran ja minkälaista tietoa minkäkinlainen käyttäjä haluaa/tarvitsee.

Muistettava on myös se, että vaikka ns. tavalliselle kuolevaiselle tehtävissä tuotteissa on otettava käyttäjän rajoitukset huomioon(tosin itsekin pidän nimenomaan aika simppeleistä laitteista), ei käyttäjää silti pidä mennä aliarvioimaan. Esimerkiksi Windows Vistaa on kovasti markkinoitu sillä, että se on aloittelijaystävällinen. Kyllä, Vista tykkää hoidella asioita itse ja pitää ns. huolta käyttäjästään, eli siinä mielessä ajatus on validi. Asia on vain toteutettu täysin päin honkia. Eritoten Vistan surullisenkuuluisat tuplavarmistukset, eli OLETKO VARMA ETTÄ TÄMÄ ON FIKSUA -tyyppisen ilmoitukset _jokaisen_ toiminnon yhteydessä ovat ihan järkyttävän rasittavia, ja isäni esimerkiksi tuli kyselemään, että tekeekö hän nyt jotain väärin. Ihan normaalista dokumentin aukaisusta onnistuttiin "huolenpidon" varjolla tekemään pelottava tapahtuma. Nope, ei näin. Ominaisuus on pisteenä iin päälle myös erittäin vaikea sulkea pois, sillä se on piilotettu A-luokan valikkohelvetin syövereihin.

Ehkäpä eniten parannusta kaipaava osa-alue nykymaailman käyttöliittymissä onkin asetukset. Jos käyttäjän oma muokkaaminen saataisiin oikeasti helpoksi ja yksinkertaiseksi - mutta silti monipuoliseksi - mentäisiin käytettävyydessä heti pari harppausta pidemmälle.

Starttilaukaus

Kyseessä on siis TKK:n Johdatus Käyttäjäkeskeiseen Tuotekehitykseen -nimisen kurssin vapaaehtoinen oppimispäiväkirja. Olin ensin kovasti sitä mieltä, etten taida jaksaa moista tehdä, mutta tässä flunssan kourissa luento- ja prujumatskuja lueskellessa tuli jostain inspiraatio, että ehkei ajatusten koostamisesta olisi välttämättä sittenkään haittaa.

Luentoja on nyt takana neljä, joista ensimmäisellä ei kylläkään käyty läpi kuin kurssin suorittamisen kannalta tärkeitä asioita. Sittemmin ollaan kuitenkin päästy itse asiaankin, eli siihen käyttäjäkeskeiseen suunnitteluun, käytettävyyden mittareihin sekä suunnittelutyön periaatteisiin ja prosesseihin. Noin niinkuin muun muassa. Neljäs, tänään pidetty luento jäi välistä sairauden takia. Perehdyn slaideihin itsenäisesti kunhan ne nettiin ilmaantuvat.

Kurssin aihe kiinnostaa kovasti, ja mikseipä kiinnostaisi. Se, miten ihmiset kokevat erilaisten laitteiden ja järjestelmien käytön, on törkeän mielenkiintoista. Eritoten erilaisten käyttöliittymien rakentaminen ja niiden käytön tutkiminen kiinnostaa. Minkälainen käyttis missäkin tilanteessa sopisi mahdollisimman monelle ihmiselle? Kuinka paljon kustoimointi-varaa voidaan jättää ilman että tuotteesta tulee liian monimutkainen? Yhdeksi minun mielestäni tärkeimmistä pointeista luennoilla nousi nopea palautteenanto käyttäjälle, jolla siis vältetään epävarmat hetket siitä, menikö komento perille. Jos homma ei toimi, saattaa yllättäviäkin ongelmia ilmetä. Omakohtainen mitä mainion esimerkki tästä ovat vahinkonostot Otto-automaateilla. Tiedättehän, kun painaa kirjautumisen jälkeen Nosto-painiketta, ja kun mitään ei tapahdu, painaa refleksinomaisesti sitä uudestaan. Ikävä kyllä juuri ennen painamista järjestelmä saa kuin saakin ruutuun seuraavan valikon - vaihtoehdot noston suuruudelle - jossa äskeisen Nosto-painikkeen kohdalle ilmaantuu jotain parinsadan euron luokkaa oleva summa. Halusit nostaa 20e, päädyt nostamaan 200e. Pieni ongelma tässä maailmassa, eikä näin ole tainnut käydä kuin kahdesti, mutta ottaa käyttöhetkellä pannuun aivan järkyttävästi. Niin, ja tuleehan siinä vielä se varmennusruutu, jossa saa valita haluaako kuitin vai ei. Tässä ruudussa ei kuitenkaan voi enää valitsemaansa nostosummaa perua. Samantien useampi moka ko. käyttiksessä, sanoisin.

Aihe siis koskettaa varmasti kaikkia, koska kaikki käyttävät päiviensä aikana jotain laitteita tahi palveluita, niin teknisiä kuin muunlaisiakin. Siksi onkin mukava perehtyä siihen tarkemmin. Palataan asiaan seuraavan tajunnanvirtakikkareen merkeissä.